Viime
päivät ovat olleet vähän äärilaitaisia. Lauantaina elin unelmapäivää, kun sukkahousupäiset
ystäväni saapuivat kaappaamaan minut mukaansa heti asiakkaideni lähdettyä.
Päivän aikana sain muun muassa toimia salapoliisina, retkeillä jalan, syödä
kaksi minulle valmistettua lämmintä ateriaa jälkiruokineen, läträtä
ekokosmetiikalla ja mikä parasta, kikattaa ja juoruta. Polttarit todellakin
katkaisivat ihanasti arjen ja sain ladattua akkujani arkeen.
Seuraavana
päivänä arki koitti ponin sairauden muodossa. Aiemmin viikolla olin vikonut
Asserin kävelyä. Se oli minusta erilaista. Lisäksi se oli hieman tavallista
ärtyisämpi. Se on talven ilman kenkiä potkuherkkyytensä takia, ja mietin, josko
äkillinen kenkien poisto vaikuttaisi kävelyyn. Ystävä kysyi puhelimessa,
voisiko sillä olla kaviokuume. Se kuitenkin seisoi normaalisti, liikkui ulkona,
söi hyvin, kaviot olivat viileät ja digitaalipulssia ei tuntunut. Soitin varalta
eläinlääkärille ja varasimme ajan viikonlopun jälkeiselle ajalle. Sunnuntaina
poni kuitenkin kieltäytyi poistumasta karsinasta. Pakotin sen kävelemään
muutaman askeleen ja se könkkäsi pahasti. Koska se on ahmatti, se syö kaikki
heinänsä yksin tallissa. Yleensä se aloittaa kuopimisen ja maanittelun ulos muiden
seuraan pääsemiseksi jo ennen kuin muut hevoset ovat lopettaneet omat
annoksensa. Nyt sillä ei kiinnostanut yhtään. Kokeilin ponin kaviot, ja
etukaviot olivat takakavioita lämpöisemmät. Soitin päivystävälle eläinlääkärille
ja kerroin epäileväni kaviokuumetta.
Eläinlääkäri
tuli tutkimaan ponin. Hän teki saman diagnoosin kuin minäkin: mahdollinen
kaviokuume, mutta hyvin lievä sellainen. Hänkään ei tuntenut digitaalipulssia
ja katsoi ponin olevan normaalissa seisoma-asennossa. Eläinlääkäri lohdutteli,
että ei tässä ole vielä hätääkään. Poni sai kipulääkekuurin ja karsinalepoa
pehmeällä pohjalla.
Seuraavana
aamuna poni kolisteli normaaliin tapaan. Enää toinen etukavio oli lämmin. Eilen
lämpöä ei ollut enää ollenkaan ja poni hirnui vaativasti kavereille ulos.
Edistystä on siis tapahtunut. Vankeudestaan huolimatta poni on paremmalla
tuulella kuin moneen päivään. Vankeus jatkuu vielä jonkin aikaa. Kunhan ponin
sairasloma päättyy, se saa käydä läpi vielä perusteelliset tutkimukset. Kipulääke
auttaa selvästi, mutta haluan olla ehdottoman varma kivun alkuperästä. Kaviokuume
tuntuu jo sanana kauhealta möröltä.
Ponin
hoitamisen lomassa olen valmistautunut Islantiin. Olen iloinen, että ponin
tilanne muuttui ennen reissuani eikä sen aikana. Olen pyykännyt ja tehnyt
pakkauslistoja. Islantiin ei saa viedä pesemätöntä ja desinfioimatonta
hevoskampetta mahdollisten tartuntatautien ja issikoiden huonon vastustuskyvyn
mantereen tauteihin vuoksi. Pikkuissikka on myös ilahduttanut matkavalmisteluja
näin:
Tästä
eteenpäin se saa kivennäisensä ämpäristä. Kuppi poistuu odottamaan parempaa
käyttöä.
Muuten,
Hevostilan emäntä seikkailee nyt myös Facebookissa ja Instagramissa!
Voi hyvän tähden, minä oon näemmä missannut enemmän kuin yhden uutisen. Polttarit tietää häitä ja jos ne sinulle pidetään niin milloinkas häät on??
VastaaPoistaKaviokuume on katala vaiva. Ilmeisesti poni (ja sinä) selvisi säikähdyksellä ja koppivankeudella?
Käynpä heti instasta etsimässä ;-)
Häät ovat vielä tämän vuoden puolella! Eli Islannin jälkeen, mutta ennen joulua. Aivan pian siis ;)
PoistaKaviokuume on inhottava. Toipuminen on ollut hyvää, mutta tänä aamuna tietenkin tuli takapakkia. Tässä odottelen eläinlääkärin soittoa takaisin... Eli saapa nähdä, mihin tämä vielä kääntyy.
Ponille paranemisia!
VastaaPoistaKiitos paljon :)
Poista