Siirry pääsisältöön

Sairas poni-parka


Viime päivät ovat olleet vähän äärilaitaisia. Lauantaina elin unelmapäivää, kun sukkahousupäiset ystäväni saapuivat kaappaamaan minut mukaansa heti asiakkaideni lähdettyä. Päivän aikana sain muun muassa toimia salapoliisina, retkeillä jalan, syödä kaksi minulle valmistettua lämmintä ateriaa jälkiruokineen, läträtä ekokosmetiikalla ja mikä parasta, kikattaa ja juoruta. Polttarit todellakin katkaisivat ihanasti arjen ja sain ladattua akkujani arkeen.

Seuraavana päivänä arki koitti ponin sairauden muodossa. Aiemmin viikolla olin vikonut Asserin kävelyä. Se oli minusta erilaista. Lisäksi se oli hieman tavallista ärtyisämpi. Se on talven ilman kenkiä potkuherkkyytensä takia, ja mietin, josko äkillinen kenkien poisto vaikuttaisi kävelyyn. Ystävä kysyi puhelimessa, voisiko sillä olla kaviokuume. Se kuitenkin seisoi normaalisti, liikkui ulkona, söi hyvin, kaviot olivat viileät ja digitaalipulssia ei tuntunut. Soitin varalta eläinlääkärille ja varasimme ajan viikonlopun jälkeiselle ajalle. Sunnuntaina poni kuitenkin kieltäytyi poistumasta karsinasta. Pakotin sen kävelemään muutaman askeleen ja se könkkäsi pahasti. Koska se on ahmatti, se syö kaikki heinänsä yksin tallissa. Yleensä se aloittaa kuopimisen ja maanittelun ulos muiden seuraan pääsemiseksi jo ennen kuin muut hevoset ovat lopettaneet omat annoksensa. Nyt sillä ei kiinnostanut yhtään. Kokeilin ponin kaviot, ja etukaviot olivat takakavioita lämpöisemmät. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kerroin epäileväni kaviokuumetta.








Eläinlääkäri tuli tutkimaan ponin. Hän teki saman diagnoosin kuin minäkin: mahdollinen kaviokuume, mutta hyvin lievä sellainen. Hänkään ei tuntenut digitaalipulssia ja katsoi ponin olevan normaalissa seisoma-asennossa. Eläinlääkäri lohdutteli, että ei tässä ole vielä hätääkään. Poni sai kipulääkekuurin ja karsinalepoa pehmeällä pohjalla.

Seuraavana aamuna poni kolisteli normaaliin tapaan. Enää toinen etukavio oli lämmin. Eilen lämpöä ei ollut enää ollenkaan ja poni hirnui vaativasti kavereille ulos. Edistystä on siis tapahtunut. Vankeudestaan huolimatta poni on paremmalla tuulella kuin moneen päivään. Vankeus jatkuu vielä jonkin aikaa. Kunhan ponin sairasloma päättyy, se saa käydä läpi vielä perusteelliset tutkimukset. Kipulääke auttaa selvästi, mutta haluan olla ehdottoman varma kivun alkuperästä. Kaviokuume tuntuu jo sanana kauhealta möröltä.

Ponin hoitamisen lomassa olen valmistautunut Islantiin. Olen iloinen, että ponin tilanne muuttui ennen reissuani eikä sen aikana. Olen pyykännyt ja tehnyt pakkauslistoja. Islantiin ei saa viedä pesemätöntä ja desinfioimatonta hevoskampetta mahdollisten tartuntatautien ja issikoiden huonon vastustuskyvyn mantereen tauteihin vuoksi. Pikkuissikka on myös ilahduttanut matkavalmisteluja näin:







Tästä eteenpäin se saa kivennäisensä ämpäristä. Kuppi poistuu odottamaan parempaa käyttöä.

Muuten, Hevostilan emäntä seikkailee nyt myös Facebookissa ja Instagramissa!


Kommentit

  1. Voi hyvän tähden, minä oon näemmä missannut enemmän kuin yhden uutisen. Polttarit tietää häitä ja jos ne sinulle pidetään niin milloinkas häät on??
    Kaviokuume on katala vaiva. Ilmeisesti poni (ja sinä) selvisi säikähdyksellä ja koppivankeudella?
    Käynpä heti instasta etsimässä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häät ovat vielä tämän vuoden puolella! Eli Islannin jälkeen, mutta ennen joulua. Aivan pian siis ;)

      Kaviokuume on inhottava. Toipuminen on ollut hyvää, mutta tänä aamuna tietenkin tuli takapakkia. Tässä odottelen eläinlääkärin soittoa takaisin... Eli saapa nähdä, mihin tämä vielä kääntyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal