Siirry pääsisältöön

Pikuissikka saapuu laumaan


Meille muutti uusi asukki täysihoitoon! Pakkohan minun oli ottaa Pikkuissikka asumaan meille, sillä onhan se vähän outoa, että Islanti-fanin tallissa ei ole yhtään islanninhevosta. Pikkuissikan omistaja joutui käymään läpi monivaiheisen ja ”salaisen” ristikuulustelun, jossa tunnustelin, että tulemmeko toimeen. Olin vaikuttunut! Lisäksi laitoin vakoojani issikan entisen kodin tienoilla liikkeelle tarkkailemaan issikkaa ja sen ihmistä. Testi läpäistiin, Pikkuissikka muutti lauantaina, ja onhan se aivan mahtavaa. Pikkuissikan ihminen oli tutustunut blogiinkin ja lupasi minun päivitellä Pikkuissikan kuulumisia. Tässä niitä sitten tulee.

Pikkuissikka saapui lauantaina iltapäivällä, pian sen jälkeen, kun olimme saaneet issikan kodin tehtyä. Raportoin suuren urakan hengästyttävistä vaiheista myöhemmin remonttiniksien kera. Pikkuissikka kävi tutustumassa talliin, mutta halusi kuitenkin heti ulos uusien laumakavereiden luo, jotka jo huutelivat kutsuvasti. Mikäs siinä, kaikki olivat kylläisiä heinästä ja valoa riitti. Koko lauma oli portilla vastassa tuijottamassa muukalaista. Niitä piti pyytää poistumaan portilta hetkeksi, jotta Pikkuissikka pääsee turvallisesti sisään tarhaan.




Uusi, jännittävä tilanne. Vetkale on innoissaan Pikkuissikan takana.




Se oli hyvin leppoisa laumaan tulo. Pikkuissikalla oli kiima, joten Vetkale ja Asseri olivat heti sen kimpussa. Ne kulkivat sen perässä ja vähän jahtasivatkin. Nasu ja Mummo tyytyivät luimistelemaan uudelle tytölle. Ne eivät suostuneet ottamaan sitä porukkaansa. Kaksikko on kulkenut kahdestaan ja tuijottanut Pikkuissikkaa nyreästi kuin koulukiusaajat konsanaan.

Yö meni hyvin rauhallisesti. Tänään Pikkuissikka on kulkenut Vetkaleen mukana. Mukavaa, että Vetkaleella on uusi tyttöystävä nyt, kun Nasu tuntuu hyljänneen Vetkaleen. Vetkale oli ennen Nasun suuri rakkaus, mutta Mummon saapumisen jälkeen kukaan ei ole mennyt Mummon edelle. Asseri kulkee välillä omissa oloissaan ja välillä sopuisasti Vetkaleen ja Pikkuissikan mukana.





Vähän täytyy jahdata.




Tänään on ollut hyvä päivä seurata lauman touhuja. Ensilumi on toistaiseksi pysynyt maassa, aurinko paistaa kuin maaliskuun keväthangilla. Täällä on jopa hieman hankikantoa. Hevoset ottavat parhaillaan aurinkoa, vaikka on jo ilta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal