Siirry pääsisältöön

Herrasmies

Toinen heistä on herrasmies. Kumpi?

Vetkaleen kymmenpäiväinen sairasloma tuntui pitkältä ajalta, vaikka toipilas malttoikin käyttäytyä suhteellisen järkevästi tarhalevossa. Onneksi sairasloma on nyt ohi. Olemme aloittaneet ratsastuksen Vetkaleen kanssa uudestaan, hiljalleen rasittavuutta lisäten. Ensimmäinen lenkki oli huvittavalla tavalla kauhea. Vetkale oli kerännyt virtaa ja se näkyi. Se meni pikakävelyä pitkin kapeita polkuja. Välillä meno tuntui töltiltä, vaikka suomenhevoset eivät kuulemma osaa töltätä. Nyt meno on muuttunut jo järkevämmäksi, askellajit ovat tunnistettavia.

Vetkale on pitänyt laumasta hyvää huolta. Nasu ja Mummo ovat yrittäneet kiusata Pikkuissikkaa. Ne näyttävät sille hampaita ja yrittävät ajaa sen pois heiniltä. Pikkuissikka-parka joutuu välillä miettimään tosissaan, missä kannattaa seisoskella. Vetkale on kuitenkin ottanut hoitaakseen naisten väliset kinat. Jos jompikumpi tammoista yrittää hätistää Pikkuissikkaa mihinkään suuntaan, Vetkale puuttuu peliin. Se hätistää hätistäjän pois ja vahtii, että Pikkuissikka saa syödäkseen. Sen onkin turvallista syödä Vetkaleen lähellä.

Sateen tullen tammat (paitsi Pikkuissikka) ja Asseri menevät sääsuojaan seisoskelemaan. Asseri on rauhoittunut sen verran, että muutkin saavat suojautua sen lähellä. Liian lähelle ei kuitenkaan saa kukaan hevonen tulla. Vetkale ei useimmiten mene sääsuojaan, vaikka olisi rajuilma. Se vahtii katoksen edessä, että muut pääsevät kuivattelemaan. Samalla se pitää silmällä pihan tapahtumia. Se on täydellinen herrasmies.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Aivan elämäni hevonen! Eilen herrasmies kävi jopa hankkimassa ruusuja, toki hieman kyseenalaisella tavalla. Ratsastusretken jälkeen se nappasi ruukkuruusun suuhunsa, varmaan olisi vienyt tammoille, jos en olisi estänyt.

      Poista
  2. Aivan ihana herrasmies! Tämä sinun blogisi on niin lämminhenkinen ja lumoava. Teillä on ihana lauma. Ja vihdoin issikka, jee (tällä toinen Islantifani)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mukava kuulla, myöskin faniudesta Islantiin! Parin viikon päästä blogissa onkin sitten juttua Islannista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal