Siirry pääsisältöön

Mikä tekee viikonlopusta viikonlopun?




Näin kotona työskennellessä voisi luulla, että viikonloppuja ei erota arjesta. Tallityöt on pakko tehdä, aamuisin ei voi nukkua pidempään, ja sinänsä on aivan sama, minä viikonpäivänä teen kirjoitustöitä. Tietenkin miehen rytmi määrittelee viikon rytmiä jonkin verran. Mies on pääsääntöisesti arkisin töissä ja viikonloppuisin kotona. Hänen viikonlopputunnelmansa tarttuu minuunkin.

Olen pitänyt aina tietoisesti vähintään yhden vapaapäivän viikossa. Opiskeluaikana pidin perjantait vapaata, koska silloin ei ollut luentoja. Oli hauska loikoilla sängyssä ja lukea romaaneja, kun tiesin, että suurin osa lähipiiristäni teki samaan aikaan töitä. Opettajana päätin, että lauantaisin en suunnittele opetusta tai korjaa kokeita koskaan ikinä. Nyt olen pitänyt samasta säännöstä kiinni, mutta vapaapäivän paikka on hieman vaihdellut. Jos pää on ollut ihan pöpperöinen, vapaani on saattanut olla viikolla. Yleensä kuitenkin osutan sen edelleen lauantaihin.

Yleensä kaipaan viikonloppuun jonkinlaisen laskeutumisen. Jotkut vetävät kännit, toiset tilaavat pitsat, minun tapani vaihtelevat. Opettajavuosina se oli yleensä työviikon jälkeinen vauhdikas maasto Vetkaleen kanssa. Matkalla tallilta kotiin kuuntelin Retroperjantaita. Eilen laskeuduin vapaalle sekä ratsastamalla että laittamalla ruokaa.

Arkena laitan ruokaa, koska on pakko. Onneksi mies tekee hyviä ruokia, joten minulle ei jää montaakaan arkiaterian valmistamista. Viikonloppuisin kokkailu on hauskempaa, kun on aikaa. Tai nythän aikaa pitäisi olla milloin tahansa. Joka tapauksessa, värkkäsin jopa kolme ruokalajia, eli leipää, kurpitsakeittoa ja omenapiirakkaa. Välissä kävimme miehen kanssa jälleen iltaratsastuksella ilman satulaa, tällä kertaa pyörimme pihassa ja menimme jo pihasta poiskin. Ravailimme pihatiellä. Ratsuni Nasun selkä ei ole niin mukava kuin Vetkaleella, joten minun kuntoni loppui ensimmäisenä.

Vaikka herätys on aamulla aikaisin, viikonloppuisin on kuitenkin hauska valvoa hieman myöhempään. Tai olisi hauska valvoa. Yleensä perjantaisin olo on aivan puhki työviikosta. Nyt en ollut väsynyt työviikosta, mutta kolmen ruokalajin säheltämisestä ja ulkoilusta kyllä. Ei siitä valvomisesta siis mitään tullut.







Tänä viikonloppuna ajattelin lojua ja lukea kirjoja. Ajattelin myös ratsastaa metsässä ja ehkä jopa katsoa elokuvan. Pieniä ovat viikonloppuni ilot, ja samalla juuri niitä suurimpia.

Kommentit

  1. Parhaita iloja nuo mainitsemasi. Nauti elämästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Teki hyvää heittäytyä pariksi päiväksi täysin vapaalle kirjoitushommista.

      Poista
  2. Mahtava kuva "pojista". Juttujasi on tosi kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pojat malttoivat poseerata ihmeen hyvin!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal