Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Voisitko käyttäytyä kuten muut ihmiset?

Katja Ståhl kirjoitti muinoin hervottoman päivityksen Näin pidätän autoa – hevosihmisillä viiraa . Se käsitteli maailman tarkastelua hevosihmisen silmälasien läpi. Silloin tällöin jään vastaavasta kiinni itsekin, mutta useammin kuitenkin huomaan käyttäytyväni epäihmismäisesti. Kävimme viime viikolla miehen kanssa kaupungilla. Jätimme auton parkkihalliin. Kun palasimme asioilta takaisin autolle, näin hallissa tutun hahmon. Hahmo oli selin, mutta muistutti viime vuoden työkaveriani. En tietenkään voinut kävellä suoraan tämän ehkätyökaverin luokse, vaan minun piti varmistua asiasta ensin. Lähestyin henkilöä, ja jonkun ajan päästä mies sanoi: ”Voisitko käyttäytyä kuten muut ihmiset?” Kävelyni oli muuttunut hiipimiseksi. Kädet olivat siirtyneet sivuilta eteen, kuin valmiina saalistamaan. Katse pysyi henkilössä herkeämättä. Kävelylinjani ei ollut suora, vaan kaarteleva, henkilöä piirittävä. Kommentti havahdutti minut hiiviskelysekoilusta. Lähdin harppomaan tyypin perään ja huusi

Juhlava viikonloppu hevostilalla

Täytin viime viikolla pyöreitä. Syntymäpäivänä tein lempiasioitani: pääsin miehen ja suomenhevosten kanssa pitkälle retkelle myrskyä enteilevässä syystuulessa. Hevoset, jopa Nasu, olivat menotuulella. Ratsastin Vetkaleella. Ostin sen muuten itselleni syntymäpäivälahjaksi kolme vuotta sitten, vuoden tuntemisen jälkeen. Kävimme syömässä kaupungilla (miehen kanssa, ei Vetkaleen), ja illalla kävin ystävän iltakutsuilla. Parempaa syntymäpäivää en olisi voinut toivoa. En viettänyt sen hurjempia juhlia. Vietimme yhteiset juhlat jo maaliskuussa yhteisesti muiden saman verran täyttävien ystävien kanssa. Lauantaina odotin myrskyä. Täällä myrsky ei yltynyt kunnon myrskyksi, mutta sateli ja tuuleskeli niin mukavasti, että hautauduin viltin alle lukemaan. Minulla on kummallisia kirjoihin liittyviä mielitekoja. Jos kirjassa juodaan vaikkapa paljon teetä, minulla tekee mieli teetä. Joidenkin kirjojen aikaan syön paljon juustoa. Luin loppuun koukuttavan Deborah Harkness in yliopistomaailmaan si

Uteliaat ystäväni

Kun meille tulee vieraita, Vetkale kuuluttaa siitä minulle kovaan ääneen ja on taatusti portilla tarkkailemassa tulijajoukkoa. Useimmiten muu porukka on sen mukana, mutta jos tarhassa on heinäaika, saattavat ne keskittyä heiniin vieraiden sijaan. Vetkale ei voi. Sen on nähtävä, ketä täällä kulkee. Tein tarhasta kentän ja katkaisin sen suoja-aidalla eri kohdasta kuin yleensä. Kun saavuin tarhaan oranssi rulla kainalossani, tulivat hevoset pörisemään ja nuuskimaan kääröä portille. Ne seurasivat vuorotellen vieressäni, kun viritin aitaa. Ne myös avustivat tökkimällä sitä turvalla. Kun aita oli valmis, ne seisoivat jonkin aikaa sen edessä ja tuijottivat sitä. Sitten elämä jatkui tavallista rataa. Hevoset myös saivat aitatolpan poikki, kun nojailivat aitaan tarpeeksi. Kun kävin aidan toisella puolella tutkimassa tuhoja, porukka vaistosi, että jotain kiinnostavaa on meneillään. Ne tulivat rikkoontuneen tolpan kohdalle ja tarkastelivat sitä yhtä ihmeissään kuin minäkin. K

Ruskaretkellä ratsain

Syyskuu on lempikuukauteni. Lapsena yhdistin sen syntymäpäivään, nykyään kirpeyteen ja pimeneviin iltoihin. Eilen aamutallissa kuulin ulkoa kovaa ääntä. Ääni lähti joutsenista! Ne lensivät komeassa muodostelmassa tallin yli ja kirkuivat. Nyt on varmasti sopiva aika lähteä etelän lomalle. Kävimme viikko sitten miehen kanssa pitkällä laukkalenkillä hiekkateillä. Silloin Vetkale paineli vauhdilla ja Nasu laukkaili ja ravaili hitaanlaisesti perässä. Minua hiillosti tehdä pitkä retki tänäkin viikonloppuna. Säätiedotus lupasi sadetta iltapäivälle, joten ajoitin retken alkavaksi ennen päiväheiniä. Tällä kertaa kävin yksin, miehellä oli muuta puuhaa. Ratsuksi valikoitui jälleen luottoratsu Vetkale. Nasun kanssa olen käynyt yksin vasta vähän matkan päässä kotoa, se saa tottua yksinäisiin retkiin hitaammalla rytmillä. Ennen hiekkateitä on puolen tunnin pätkä polkua ja soratietä. Soratiellä ei kehtaa kovin ravailla tai laukkailla, joten retkillä tulee ratsastettua kunnon alkukäynnit. Sä

Muutos hevosen koulutuskulttuurissa – kaikkea jännittävää tapahtuu tälläkin hetkellä!

Minusta on alkanut tuntua, että yhtäkkiä kaikki tapaamani uudet ihmiset ovat eläintenkouluttajia. Eri yhteyksissä tapaamani ihmiset tuntuvat myös tuntevan toisensa eläinkoulutuskuvioista tai vaihtoehtoisesti eläinavusteisuusmaailmasta. Nämä ihmiset jakavat auliisti vinkkejä sellaiseen eläinten kanssa toimimiseen, että kaikilla on kivaa. Somessa pyörii lyhyitä onnistumisvideoita siitä, että hevonen kantaa itseään hetken ergonomisesti tai syö ruohoa rentona. Se on ihanaa! Ja sekin on ihanaa, että nykyään mukavan kautta kouluttaminen alkaa olla itsestään selvää, tai ainakaan sitä ei kyseenalaisteta! Tai sitten elän jossain omassa pehmomaailmassani, missä tilanne on näin hyvä. Tiedän, että kulttuurit tallien välillä voivat vaihdella suurestikin. Koulutuksen perusteet eivät ole mahdottomia oppia. Minäkin olen pystynyt opettamaan täysillä ryntäävän hevoseni maastovarmaksi ja luotettavaksi retkien vetohevoseksi ja vähentämään ponin kärryahdistusta mukavan kautta. Olen opettanut hevosen

Yksin kotona eläinlauman kanssa

Mies on kulkenut reissutöissä kaikki seurusteluvuotemme. Se tarkoittaa sitä, että olen ollut paljon yksin kotona. Tilanne muuttuu nyt, mutta silloin tällöin olen edelleen muutamia päiviä itsekseni. Sukulaiset ihmettelevät pärjäämistäni yksin ja ovat huolissaan, että pelottaako minua. Ja kun ei pelota, niin sekin huolettaa, sillä pitäisi pelottaa. Mutta minä pärjään täällä hyvin. Talli on muutenkin pääosin minun vastuullani. Hevosmäärä on niin pieni, että sen kyllä jaksaa ja ehtii hyvin yksinkin hoitaa. Toki on hauskaa puuhastaa tallissa yhdessä ja ottaa hevoset yhdessä sisälle. Mies on auttanut valtavasti kaikessa teknisessä. Vaikka olenkin jo oppinut käyttämään porakonetta ja muita työkaluja aivan hyvin, on apu ja asiantuntemus helpottanut työmäärää ja säästänyt valtavasti aikaa. Hienon portinkin mies teki entisen lautojenhiissausversion tilalle. Jos nyt tulisi korjaustöitä, selviäisin, mutta tulisi ikävä apukäsiä. Entä jos jotakin sattuu? Lähtökohtaisesti pä

Hyvää suomenhevosen päivää!

Hyvää suomenhevosen päivää! Meillä asuu kaksi suomenhevosta. Joku sanoi vasta, että suomenhevoset osaavat olla täysiä pissapäitä, mutta sitten, kun sellaisen kanssa ystävystyy, se on paras ystävä maailmassa. Se on totta ainakin näiden kahden kohdalla. En ole koskaan ollut tietoisesti suomenhevosihminen, nämä kaksi vain päätyivät minulle. Ennen kuin tapasin Vetkaleen, valtaosa ratsastusharrastuksestani kului isojen puoliveristen kanssa. Ihania nekin ovat. Vetkale ja Nasu ovat kovin ahneita verrattuna lämpöiseen Mummoon. Jos ruokaa tarjotaan, se hotkaistaan heti. Vanhalla tallilla olinkin hämmentynyt, kun hoidin kaverin lämpöistä hetken aikaa. Kun tarjosin vaikkapa rehua, oli kaverin suhtautuminen h i d a s t a. ”Ai mitä? Ruokaako? Minulleko? Saanko? No jospa minä? Otanko? Otan? Otan.” Suhtautuminen oli niin kummallista, kun olin tottunut Vetkaleen kanssa siihen, että kaikki käy. Psyllium on Vetkaleen herkkua. Antibiootit ovat sen mielestä parasta maailmassa. Vetkaleen

Mikä tekee viikonlopusta viikonlopun?

Näin kotona työskennellessä voisi luulla, että viikonloppuja ei erota arjesta. Tallityöt on pakko tehdä, aamuisin ei voi nukkua pidempään, ja sinänsä on aivan sama, minä viikonpäivänä teen kirjoitustöitä.  Tietenkin miehen rytmi määrittelee viikon rytmiä jonkin verran. Mies on pääsääntöisesti arkisin töissä ja viikonloppuisin kotona. Hänen viikonlopputunnelmansa tarttuu minuunkin. Olen pitänyt aina tietoisesti vähintään yhden vapaapäivän viikossa. Opiskeluaikana pidin perjantait vapaata, koska silloin ei ollut luentoja. Oli hauska loikoilla sängyssä ja lukea romaaneja, kun tiesin, että suurin osa lähipiiristäni teki samaan aikaan töitä. Opettajana päätin, että lauantaisin en suunnittele opetusta tai korjaa kokeita koskaan ikinä. Nyt olen pitänyt samasta säännöstä kiinni, mutta vapaapäivän paikka on hieman vaihdellut. Jos pää on ollut ihan pöpperöinen, vapaani on saattanut olla viikolla. Yleensä kuitenkin osutan sen edelleen lauantaihin. Yleensä kaipaan viikonloppuun jon