Kuninkuusraveissa

Kuninkuusravit juhlittiin täällä Rovaniemellä viikonloppuna. En ole koskaan aiemmin käynyt Kuninkuusraveissa, joten pakkohan sinne lopulta oli mennä kun kerran kotikaupungissa järjestettiin. Raviurheiluakin olen seurannut vain entisten tallikavereiden hevosten osalta. Aikuisiällä olen käynyt raveissa vain kerran, ja silloinkin oli niin sumuista, etten nähnyt mitään.

Lähdin Kunkkareihin ja viikonloppuun aika innoissani. Juhlaa on järjestelty täällä Rovaniemellä jo hyvin pitkään ja tuntemani hevosihmiset ovat olleet aika täpinöissään. Meillä majoittautui vieraita etelämmästä, mikä oli iloinen lisä viikonloppuun.

Raviystävien majoittaminen toi urheiluun aivan uuden lisän. Matkalla raveihin aloimme nimittäin tutkia hevosteni sukutauluja. Ravisuvut eivät ole koskaan oikein sanoneet minulle mitään (paitsi Viesker), mutta kävi ilmi, että Nasun sukulaisissa on aika kovia tekijöitä. Siitä riemastuneena tutkin käsiohjelman hiirenkorville ja selvitin, ketkä kuningas- ja kuningatarehdokkaista ovat lähintä sukua Nasulle. Saaga S näytti olevan jo melko lähellä, sillä sen emänisä on sama kuin Nasun isä. Niinpä olin löytänyt suosikkini! Oli aivan erilaista kannustaa yleisössä, kun oli joku, ketä kannattaa. Ja vaikka kolminkertainen kuningatar ei tänä vuonna enää oikein pärjännytkään entiseen tapaan, niin eihän se mitään haitannut. Voittajat olivat kyllä voittonsa ansainneet.

Sää oli upea ja raveissa tapasi mukavasti tuttuja ihmisiä. Vanha loimi toimi hyvänä vilttinä nurmikkorinteessä. Tunnelma oli hieno! Oli aika pakahduttavaa, kuinka palolla yleisössä kannustettiin omia suosikkeja ja vähän muitakin. Ja oli hauska seurata veikkaushallin kuhinaa.

 

Hevostilan emäntää jännittää!

Sunnuntaina ymmärsin, kuinka suuria tarinoita raviradoilla eletään. Köppisen viimeisen osamatkan voitto ja sitä seurannut oletettavasti viimeinen kunniakierros Kunkkareissa J. Karjalaisen Viimeisen laulun tahtiin oli aika kyyneleiden täyteinen kaikkialla katsomossa. Ja kuninkaallisten hevosten taustajoukkojen haastattelut, ja rakkaus kyseisiä hevosia kohtaan, ja vuosien työ, ja vuosien odotus mitalitaistossa, ja jännitys loppusuoralla ja veikkauskuponkien kanssa… Ne kyllä tuntuivat. 

Herkkä hetki ihanan Köppisen kunniaksi.

Hälinää tuoreiden kuninkaallisten ympärillä.

Emme jaksaneet mennä iltajuhlaan ja omia hevosiakin oli kauhea ikävä ravipäivien päättyessä. Lauantaina vietimme omaa pientä iltajuhlaa terassilla. Grillasimme kasviksia ja chilimakkaroita ja nostimme lasit kuohuviiniä kunkin suosikkihevosen pärjäämisen kunniaksi. Spekulointi seuraavan päivän tuloksista ja kuluneen päivän hetkistä ja järjestelyistä oli hauskaa. Minä sain pienen ravikipinän, mutta nähtäväksi jää, missä muodossa raviurheilu osaltani jatkuu. Onko se yleisössä, vai mitä jos jonain päivänä uskaltautuisikin kasvattamaan varsaa… Mutta sen aika ei ole ainakaan ensi kesänä.