Siirry pääsisältöön

Kuninkuusraveissa


Kuninkuusravit juhlittiin täällä Rovaniemellä viikonloppuna. En ole koskaan aiemmin käynyt Kuninkuusraveissa, joten pakkohan sinne lopulta oli mennä kun kerran kotikaupungissa järjestettiin. Raviurheiluakin olen seurannut vain entisten tallikavereiden hevosten osalta. Aikuisiällä olen käynyt raveissa vain kerran, ja silloinkin oli niin sumuista, etten nähnyt mitään.

Lähdin Kunkkareihin ja viikonloppuun aika innoissani. Juhlaa on järjestelty täällä Rovaniemellä jo hyvin pitkään ja tuntemani hevosihmiset ovat olleet aika täpinöissään. Meillä majoittautui vieraita etelämmästä, mikä oli iloinen lisä viikonloppuun.

Raviystävien majoittaminen toi urheiluun aivan uuden lisän. Matkalla raveihin aloimme nimittäin tutkia hevosteni sukutauluja. Ravisuvut eivät ole koskaan oikein sanoneet minulle mitään (paitsi Viesker), mutta kävi ilmi, että Nasun sukulaisissa on aika kovia tekijöitä. Siitä riemastuneena tutkin käsiohjelman hiirenkorville ja selvitin, ketkä kuningas- ja kuningatarehdokkaista ovat lähintä sukua Nasulle. Saaga S näytti olevan jo melko lähellä, sillä sen emänisä on sama kuin Nasun isä. Niinpä olin löytänyt suosikkini! Oli aivan erilaista kannustaa yleisössä, kun oli joku, ketä kannattaa. Ja vaikka kolminkertainen kuningatar ei tänä vuonna enää oikein pärjännytkään entiseen tapaan, niin eihän se mitään haitannut. Voittajat olivat kyllä voittonsa ansainneet.

Sää oli upea ja raveissa tapasi mukavasti tuttuja ihmisiä. Vanha loimi toimi hyvänä vilttinä nurmikkorinteessä. Tunnelma oli hieno! Oli aika pakahduttavaa, kuinka palolla yleisössä kannustettiin omia suosikkeja ja vähän muitakin. Ja oli hauska seurata veikkaushallin kuhinaa.
 
Hevostilan emäntää jännittää!



Sunnuntaina ymmärsin, kuinka suuria tarinoita raviradoilla eletään. Köppisen viimeisen osamatkan voitto ja sitä seurannut oletettavasti viimeinen kunniakierros Kunkkareissa J. Karjalaisen Viimeisen laulun tahtiin oli aika kyyneleiden täyteinen kaikkialla katsomossa. Ja kuninkaallisten hevosten taustajoukkojen haastattelut, ja rakkaus kyseisiä hevosia kohtaan, ja vuosien työ, ja vuosien odotus mitalitaistossa, ja jännitys loppusuoralla ja veikkauskuponkien kanssa… Ne kyllä tuntuivat. 


Herkkä hetki ihanan Köppisen kunniaksi.


Hälinää tuoreiden kuninkaallisten ympärillä.

Emme jaksaneet mennä iltajuhlaan ja omia hevosiakin oli kauhea ikävä ravipäivien päättyessä. Lauantaina vietimme omaa pientä iltajuhlaa terassilla. Grillasimme kasviksia ja chilimakkaroita ja nostimme lasit kuohuviiniä kunkin suosikkihevosen pärjäämisen kunniaksi. Spekulointi seuraavan päivän tuloksista ja kuluneen päivän hetkistä ja järjestelyistä oli hauskaa. Minä sain pienen ravikipinän, mutta nähtäväksi jää, missä muodossa raviurheilu osaltani jatkuu. Onko se yleisössä, vai mitä jos jonain päivänä uskaltautuisikin kasvattamaan varsaa… Mutta sen aika ei ole ainakaan ensi kesänä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal