Siirry pääsisältöön

Kissojen yö



Eräänä yönä heräsin kahden kissan äänekkääseen maukunaan. Kun kävin yöllä katsomassa tilannetta, molemmat kissat katsoivat minua iloisesti ja rauhallisina. Laitoin korvatulpat päähän ja jatkoin unia.

Aamulla noustessani ylös minua paleli. Ovi oli auki. Helteisistä päivistä huolimatta yöt täällä ovat alkaneet olla viileämpiä. Kylmää ilmaa tulvi sisään. Ilmalämpöpumppu oli päällä ja puhalsi jäätävää ilmaa. Pöytäliina oli tuhannen mytyssä. Tiikeriä ei näkynyt, Sarvikuono alkoi parhaillaan imuroimaan robotti-imurilla painamalla nappeja ja katsomalla liikkuvaa möhkälettä. Tiikeri löytyi tallista. Mistäpä muualtakaan, hevosten kanssa kun on syntynyt.
 
Riekkumisen jälkeen väsyttää.
Kysyin mieheltä, tuliko hänellä yöllä kuuma ja oliko hän kenties avannut oven tai säätänyt ilmalämpöpumppua. Ei ollut. Kissat olivat siis olleet hyvin oma-aloitteisia.

Minulla ei ole ollut kissoja ennen Tiikeriä ja Sarvikuonoa. Olen ajatellut olevani koiraihminen. Mutta nyt kun täällä pyörii kaksi hauskaa kissaa, olen aivan rakastunut niihin! Tiikeri on aina mukanani tallissa ja Sarvikuono auttaa minua kirjoitustöissä. Nämä kollegat ovat vähän hiljaisempia kuin opettajat viime vuonna… Iltaisin en malta mennä nukkumaan, kun silitän kissoja ja leikin niiden kanssa. Nyt ne ovat alkaneet leikkiä keskenään hippaa. Ne vaikuttavat olevan leikissä hyvin tasaväkisiä.

Kissojen sanotaan olevan yksineläjiä. Minä olen tyytyväinen siitä, että otimme kaksi kissaa. Alun sähinöistä huolimatta ne vaikuttavat viihtyvän keskenään hyvin. Ja ne viihtyvät mainiosti myös ihmisseurassa.

Tuoli on kiva, raapimispuu ei.
Innokas tallimestari.
Välillä sattuu kissojen yön kaltaisia tapahtumia. Yksi tuoli on kokonaan kynsitty, välillä tavaroita kaatuilee ja putoilee. Mutta ne ovat pieniä asioita. Niiden kanssa on vain niin valtavan hauskaa! Kyllä olisi orpoa, jos aamulla kissa ei olisikaan ensimmäisenä vastassa maukumassa huomenia. Tai pyydystämässä kärpäsiä. Tai tekemässä omia kissamaisia juttujaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal