Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Huono päivä

Eräänä päivänä tuntui, ettei mikään oikein sujunut. Asiat eivät pysyneet mielessä. Tavarat putoilivat. Yritin lähteä Vetkaleen kanssa ratsastamaan, mutta se jähmettyi sen jälkeen, kun talli jäi näkyvistä. Syynä oli joko jännitys uudella tiellä, huoli hirnuvasta Nasusta tai aiemmin vaivannut jalka. Pääsimme vähän eteenpäin, mutta käänsin sitten takaisin. Ei kannata väkisin. Oloni oli huolestunut Vetkaleen mahdollisesti uusiutuvan jalkakivun takia ja univelkaakin oli jo kertynyt aika hyvin. Olisi ollut vielä miljoona hommaa yrityksen perustamiseen tai tutkimukseen liittyen. Jostain syystä huomasin kuitenkin tehdä kolme juuri sille hetkelle sopivinta asiaa: 1.      Katselin nukkuvaa Sarvikuonoa. 2.      Söin. 3.      Siivosin hevosten tarhan. Erityisesti kolmas kohta sai tunnelman muuttumaan. Kun sain itseni ja kottikärryt tarhaan, sain kolme uteliasta ja innokasta apuria. Vetkale ja Asseri lähtivät kohta omille teilleen, mutta suloinen Nasu jäi viihdyttämään minua. Kerroi

Puutarhassa

Muuttaessamme maalle iloitsin oman hevostallin lisäksi omasta puutarhasta. Pihassa onkin mukavasti tilaa erilaisille istutuksille ja kokeiluille. Pihassa oli kolme perennaa jo valmiiksi entistä omistajaa edeltävän omistajan ajalta. Yksi kerrallaan penkit ovat alkaneet kukkia. Pihassa olikin liljoja, ja nauhusta, ja keltaista, ja sinistä, ja oranssia! Talon vierellä kasvaa tolkuttomasti akileijaa. Yhdellä seinustalla on muutama unikko. Opin koko ajan valtavasti uutta. Haluan tietää kaikkien pihassa kukkivien kukkien nimet, ja hiljalleen olenkin kartuttanut tietovarastoa läheisten puutarhaeksperttien ja Internetin avulla.   Illan viimeinen vilkaisu puutarhaan. Sitkeät unikot.  Vasta istuttamani omenapuut näyttävät hyvältä aiempien istutusten kanssa. Myös Heta-puu elää, vaikka epäilin alkuun sen pärjäämistä. Muuttaessamme toin mukanani kesäkukkia. Kummasti nekin ovat solahtaneet kokonaisuuteen. Viime viikolla sain kutsun pelastaa hurjasti levinneitä ruusun taimia. Luul

Kissojen yö

Eräänä yönä heräsin kahden kissan äänekkääseen maukunaan. Kun kävin yöllä katsomassa tilannetta, molemmat kissat katsoivat minua iloisesti ja rauhallisina. Laitoin korvatulpat päähän ja jatkoin unia. Aamulla noustessani ylös minua paleli. Ovi oli auki. Helteisistä päivistä huolimatta yöt täällä ovat alkaneet olla viileämpiä. Kylmää ilmaa tulvi sisään. Ilmalämpöpumppu oli päällä ja puhalsi jäätävää ilmaa. Pöytäliina oli tuhannen mytyssä. Tiikeriä ei näkynyt, Sarvikuono alkoi parhaillaan imuroimaan robotti-imurilla painamalla nappeja ja katsomalla liikkuvaa möhkälettä. Tiikeri löytyi tallista. Mistäpä muualtakaan, hevosten kanssa kun on syntynyt.   Riekkumisen jälkeen väsyttää. Kysyin mieheltä, tuliko hänellä yöllä kuuma ja oliko hän kenties avannut oven tai säätänyt ilmalämpöpumppua. Ei ollut. Kissat olivat siis olleet hyvin oma-aloitteisia. Minulla ei ole ollut kissoja ennen Tiikeriä ja Sarvikuonoa. Olen ajatellut olevani koiraihminen. Mutta nyt kun täällä pyörii ka

Oletko yksinäinen? Muuta maalle!

Ensimmäiset viikot maalla ovat olleet meille varsinaisia kyläilyviikkoja. Oli itsestään selvää, että perheemme kyläilevät heti kun mahdollista. Ystäviä sattui olemaan käymässä pohjoisessa etelämmästä. Kutsuimme heitä kylään muutamana iltana. Helteistä johtuen grillailu ja ulkona istuskelu tuntui hauskalta jopa iltamyöhään, mikä ei ole aivan itsestään selvää näillä leveyksillä. Ja tietenkin halusimme tutustua naapureihin heti. Ensimmäisellä viikolla vain yksi ilta oli vieraista vapaa. Toinen viikko meni samaa rataa. Ystäviä oli edelleen pohjoisessa. Tuli Kuninkuusravit. Kutsuin ystävän majoittumaan meille isänsä kanssa. Kunkkareissa oli muitakin tuttuja etelästä. Kutsuin heidät aamiaiselle. Kolmas viikko alkoi. Saimme apua sukulaismieheltä yhteen jos toiseen hommaan. Toiset sukulaiset pysähtyvät tässä matkalla mökille. Ystävän lapsi kävi testiasiakkaana talutusratsastuksessa. Ystäviä on edelleen käymässä pohjoisessa. Eräs ystävä palasi juuri kesälomiltaan, joten kutsuin hänet

Kuninkuusraveissa

Kuninkuusravit juhlittiin täällä Rovaniemellä viikonloppuna. En ole koskaan aiemmin käynyt Kuninkuusraveissa, joten pakkohan sinne lopulta oli mennä kun kerran kotikaupungissa järjestettiin. Raviurheiluakin olen seurannut vain entisten tallikavereiden hevosten osalta. Aikuisiällä olen käynyt raveissa vain kerran, ja silloinkin oli niin sumuista, etten nähnyt mitään. Lähdin Kunkkareihin ja viikonloppuun aika innoissani. Juhlaa on järjestelty täällä Rovaniemellä jo hyvin pitkään ja tuntemani hevosihmiset ovat olleet aika täpinöissään. Meillä majoittautui vieraita etelämmästä, mikä oli iloinen lisä viikonloppuun. Raviystävien majoittaminen toi urheiluun aivan uuden lisän. Matkalla raveihin aloimme nimittäin tutkia hevosteni sukutauluja. Ravisuvut eivät ole koskaan oikein sanoneet minulle mitään (paitsi Viesker), mutta kävi ilmi, että Nasun sukulaisissa on aika kovia tekijöitä. Siitä riemastuneena tutkin käsiohjelman hiirenkorville ja selvitin, ketkä kuningas- ja kuningatarehdokk

Ensimmäisen viikon kummallisuuksia

Ensimmäisenä aamuna herätessäni herätyskellon soittoon ymmärsin, että tästä eteenpäin en tule enää nukkumaan pitkään. Onneksi olen aamuvirkuhko ihminen normaalistikin. Ensimmäisellä uuden kodin viikolla olin vielä kesälomalla, joten uusien rutiinien opettelu oli mahdollista rauhassa. Olen aamukahvi-ihminen. Tällä tarkoitan sitä, että yleensä en kestä, jos minun pitää tehdä jotain ennen aamukahvia. Keskustelu on viimeisin asia, mitä haluan tehdä ennen kuin muumimuki on tyhjä ja aamiainen syöty. Yllätyksekseni huomasin, että teen kuitenkin tallityöt mieluummin ennen aamupalaa. Kahvi ehtii tippua sopivasti tallissa touhutessani. Ja loppujen lopuksi tallityöt ovat melko yksinkertaisia rutiineja. Niitä tehdessä ei tarvitse pohtia liikaa. Ympäröivä tila tuntui hassulta kerrostaloasumisen jälkeen. Ensimmäisinä päivinä tuntui, että jopa hukkaamme miehen kanssa toisemme tähän pihaan. Kun minulla oli jotain asiaa, miestä ei näkynyt missään. Piti soittaa. Vaikka olimme samassa pihapi

Muutto

Muuttopäivälle luvattiin tukalaa hellettä. Sitähän se oli, mutta hellettä rytmittivät sadekuurot. Saimme mukavasti muuttoapua perheiltämme sekä iloisilta ja voimakkailta ystäviltämme. Haimme tavaroita oman vanhan kotimme lisäksi varastotilasta toisaalta. Minulla oli varastotilan avaimet, joten välillä seisoskelin varastolla passissa ja odottelin uutta peräkärryä saapuvaksi. Aikani kuluksi lueskelin blogitekstejä odotellessani, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Muutto tuntui minulle siis vähän luvattomankin helpolta… Äitini,  Lentävät sardiinit -blogin kirjoittaja, valmisteli meille uskomattoman maistuvan kahden salaatin ja uunimakkaroiden täyteisen muuttoaterian, jonka näette tästä . Se oli paras syömäni muuttoateria. Kantamisurakan lopuksi meillä oli siis hevostilan ihan ensimmäinen juhla! Hevostilan emäntä muuttaa ahkerasti. Seuraavana päivänä muuttivat kissat. Ne muuttivat hevosten entiseltä tallilta, mutta eivät olleet tavanneet toisiaan, sillä vanhempi niistä asui tall

Muuttoon valmistautuminen

Tärkeä osa muuttoon valmistautumista. Puut odottamassa istutusta.   Muuttaminen on aina oma projektinsa. Onneksi muutimme pienemmästä asunnosta suurempaan, joten tavaraa ei ollut kertynyt liikaa. Talo itsessään ei vaatinut remonttia, mutta pihassa riitti puuhaa. Huomasin nimittäin, että hevostarhan aita on mitoitettu suurille hevosille. Poni mahtuisi kävelemään aidan ali.  Lautakauppaan siis. Lähipiiristä löytyi erittäin osaavaa ja innokasta apujoukkoa, joka auttoi aidan suunnittelussa ja neuvoi hankkimaan järkevät materiaalit. Oli mukavaa päästä työn touhuun. Yhden päivän ajan maalasimme lankkuja ja toisen päivän ajan pystytimme. Suomen helteet ylsivät tänne asti, joten aidan ruuvaaminen pusikossa hyttysten keskellä oli mielenkiintoista ja tukalaa puuhaa. Hyttyset ovat nyt lähes kadonneet hellettä pakoon, mutta eivät olleet sillä viikolla. Maalattavaa riittää. Valmis aita!     Koska sää oli niin kaunis, ei tehnyt mieli olla sisällä. Keksin korvaavaa tekemistä

Päätös muuttaa hevostilalle

Olen jo vuosikaudet leikkinyt ajatuksella hevosista omassa pihassa. Olen heittänyt nämä ajatukset ilmaan vitseinä. Mielessäni ei käynyt vuosiin, että tavallinen ihminen voisi pitää hevosia kotonaan; mielestäni hevosia pitivät vain ratsastuskoulujen omistajat. Hiljalleen ajatus alkoi kypsyä vitsistä todeksi. Hevosteni entinen kotitalli oli myös tallin omistajien koti. Opiskelin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi, ja muut kurssilaiset olivat sekä tavallisia ihmisiä että pitivät hevosia kodeissaan (eivät kaikki) (siis kaikilla ei ollut hevosia kotona, ihmiset vaikuttivat ”normaaleilta”). Mies ei sanonut idealle ei eli oli hyvin myöntyväinen. Tutkimme aikamme kuluksi myynti-ilmoituksia, mutta niissä ei ollut sopivia. Kävimme katsomassa kahta hevostallillista taloa, mutta ne olivat niin huonokuntoisia, että ne olivat myynnissä edelleen. Teimme tarjouksen yhdestä talosta, ja siinä huumassa ostin ponin (pitäähän hevosella kaveri olla maalla). Lopulta emme kuitenkaan solmineet

Tervetuloa hevostilalle

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämääni hevostilalla. Olen tuore hevostilan emäntä ruuhkavuosi-iän kynnyksellä. Muutimme tänne tilalle reilu viikko sitten. Mukanani tilalle muuttivat: -yksi mies -kaksi hevosta (Vetkale ja Nasu) -yksi poni (Asseri) -kaksi kissaa (Tiikeri ja Sarvikuono). Tilamme sijaitsee Rovaniemellä. Mies käy päivätöissä ja minä työskentelen kotona. Teen työkseni väitöskirjaa hevosavusteisuudesta koulussa ja sen lisäksi tuotan sivutoimisesti hevospalveluita, erityisesti sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Olen siis kokopäiväisesti hevosten kanssa, sekä työkseni että erityisesti huvikseni. Tässä blogissa tulen kertomaan elämästäni näissä puitteissa, näiden henkilöiden seurassa. Kuulemiin!