Siirry pääsisältöön

Tekstit

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian! 
Uusimmat tekstit

Uuden jäsenen yhdistäminen hevoslaumaan ei suju aina ongelmitta

Maanantaina päätin lopulta yhdistää lauman, sillä mielestäni ideaalitilanne on, että hevonen asuu laumassa ja pääsee pihattoon ympäri vuorokauden. Päivä vaikutti hyvältä. Ruunat seisoskelivat vierekkäin aita välissään, kaikki käyttäytyivät rauhallisesti. Mitään aggression eleitä ei ollut näkynyt muutamaan päivään. Jaoin heinät eri puolille tarhaa ja avasin portin. Hevoset söivät heinät omissa lohkoissaan ja lähtivät sitten tutkimusmatkalle. Ensin vaikutti rauhalliselta. Hevoset katselivat toisiaan, haistelivat vähän. Ne kulkivat pareittain. Sitten Koipeliini totesi, että ei käy. Sen mielestä toinen ruuna oli uhka. Aina, jos Nasu tai Pikkuissikka otti askeleenkaan Fitz Uljas-Tuhkimon suuntaan, Koipeliini ryntäsi kiitolaukkaa uhkailemaan Fitz Uljas-Tuhkimoa ja viemään tamman pois. Anopin kanssa seurasimme päivän ajan tilannetta ja totesimme, että vaikka hevoset liikkuivat vauhdikkaasti, ne eivät pyrkineet satuttamaan toisiaan. Fitz Uljas-Tuhkimo ei juossut pakoon, se vain käänsi peräpään

Tuhkimotarina

 KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ANNAHOIVAA.FI Kuten sanottua, Fitz Uljas saapui kolme kenkää jalassaan. Annoin sen kotiutua ulkona. Onneksi se ei liiemmin juoksennellut. Kenkä piti kuitenkin saada pian alle ja muutenkin kengitys oli jo ajankohtainen asia. Jälleen kerran pyysin Annahoivaa.fi  -Tero Törmäsen hätiin. Ja kuten aina ennenkin, kun olen ollut pulassa, Tero saapui taas apuun. Tiesin jo entuudestaan, että kaviot ovat mureat. Myyjä kertoi sen jo ensimmäisen puhelun aikana, ennen kuin olin nähnyt koko hevosta. Päivän aikana murea kavio oli murentunut jo aika paljon. Heppa seisoi kavion pohjan päällä, reunaa ei ollut enää jäljellä juurikaan. Aina rauhallinen Tero näytti vähän tuskastuneelta. Minä pidätin hengitystä. ”Voisikohan meillä olla maailmankaikkeuden paras tuuri”, pohti Tero lopulta ääneen ja hävisi ulos. Hän palasi pian takaisin valtavan Cavallon bootsin kanssa. Hän laittoi sen Fitz Uljaan kavion päälle. Se oli tismalleen sopiva. ”Tuo yksinäinen bootsi on ollut autoni kyydissä ko

Uljaista uljain Fitz saapuu

Ja niin minun hieno hevoseni sitten saapui. Ostin kuljetuksen myyjän tutulta ja myyjäkin tuli mukaan. Tämä oli kyllä oikein kätevää ja rakas hevonen johdatettiin uuteen kotiin turvallisessa ilmapiirissä. Itse hermoilin koko aamun. Anoppi tuli onneksi kaveriksi, niin sain kädet vapaaksi valmistella tarhoja ja puuhata uuden tulokkaan kanssa, joka nyt tottelee nimeä Fitz Uljas-Tuhkimo suosikkisankarini mukaan. Tuhkimon selitän seuraavassa postauksessa. Jaoin tarhat kahtia. Jätin uuden hepan ensin yksin katselemaan muita, jotta se saa rauhassa toipua automatkasta. Muut hevoset olivat tohkeissaan. Ne hirnuivat ja pörisivät, Koipeliinilla meni jopa vähän tunteisiin.  Fitz Uljas oli rauhallinen. Siitä näki, että jännitti, mutta jännitys oli rauhallista katsomista. Se katseli hevoset ja katseli heinät, söikin jotain. Päivän aikana pääsin rapsuttelemaan sitä. Pikkuissikka päivysti koko ajan aidalla ja Fitz Uljas ei suostunut syömään, jos se poistui näkyvistä. Yksi kenkä oli lähtenyt. En kuitenk