Siirry pääsisältöön

Tallilaisista pihattolaisiksi


Olen pihattomyönteinen ihminen. Edellisellä tallilla hevoseni asuivat pihatossa ja koin sen hyväksi asumismuodoksi. Pihallammekin on pieni pihatto. Siitä huolimatta hevoseni ovat asuneet tämän talven tallissa. Lauma oli viime vuoden puolella suurempi, jolloin pihatto oli hevosporukalle aivan liian pieni. Pihatto kaipasi pieniä, joskin hyvin pieniä muutoksia kelvatakseen oikeaksi asuintilaksi.

Talliasumisessa on ollut hyviä puolia. Hevoset ovat olleet yön varmassa säilössä. Minun ei ole tarvinnut keräillä karanneita hevosia pitkin kylää. Toisaalta, eipä minun ole tarvinnut keräillä niitä päivisinkään. Lisärehut on ollut erittäin helppo jakaa yksilöllisesti. Puolet siivoustyöstä hoituu todella helposti, kun lanta löytyy siististi karsinoista.

Mutta talliasumisessa on ollut myös huonoja puolia. Vaikka Vetkale on vaikuttanut tyytyväiseltä myös tallissa, tammat eivät ole. Ne kyllä tulevat illalla mielellään talliin, mutta uskoisin, että into tulla sisään johtuu tiedossa olevasta ruoka-annoksesta. Tallissa Nasu ei ole ollut täysin leppoisa oma itsensä. Se on välillä teroitellut hampaitaan kaltereihin, kun hidas palvelu on harmittanut. Pikkuissikka on kolisutellut ovea. Kumpikaan ei ole täysin tyytyväisen hevosen käytöstä. Vaikka aamutallissa ei ole mennyt montaa minuuttia, ehdin aistia harmin tunteita siitä, että kaveri pääsee ulos ensin tai että palvelu on liian hidasta.

Ajatus hevosten siirtämisestä pihattoon on pyörinyt silloin tällöin mielessä. Pihattokuume yltyi, kun kävin luvan kanssa vakoilemassa tuttavan pihattoa. Se oli lain mukainen, järkevä, toimiva, eikä hirveästi suurempi kuin meidän. Mittasin pihattomme pinta-alan ja huomasin, että se on virallisten suositusten mukaan tarpeeksi suuri, jopa hulppea, tälle meidän pienlaumallemme. Onneksi myös Pikkuissikan ihminen on pihattomyönteinen, joten olemme ottaneet askeleita hevosten siirtymiseksi pihattolaisiksi.

Tuuli ja lumi ovat päässeet pihattoon sisään oviaukoista, mutta se ongelma oli helposti ratkaistu. Tilasin oviin pvc-muovisuikaleita ja niiden kiinnikkeet. Sain ne jo tilaamisesta seuraavana päivänä. Ripustimme suikaleita miehen kanssa vähän kerrassaan. Uteliaat hevosemme tulivat tietenkin ihmettelemään tätä omituisuutta. Heilutin muovisuikaletta ja Vetkale pörisi ja säpsyi. Silti se ei malttanut pysyä kaukana, vaan läheni meitä hitaasti. Pikkuissikka tuijotti Vetkaleen takana ja varmisteli, onko hänen turvallista tulla lähelle. Nasua suikaleet eivät hetkauttaneet.



 
Onko tämä turvallista?


Jätimme paljon tilaa kulkea myös oviverhon ohi. Vein pihattoon heiniä. Aika pian heinät olivat kadonneet. Todistin Vetkaleen ja Pikkuissikan pikaisempia sisälle loikkimisia ja sieltä poistumisia. Nasu käveli suoraan verhon läpi, se vaikutti olevan sille täysin normaali asia.

Talvi ei ole järkevin aika siirtää hevosta pihattoon, sillä tallissa asuessa karva ei ehdi kasvaa yhtä hulppeaksi kuin pihattolaisilla. Nyt on ollut kuitenkin todella lauhaa, mittari on näyttänyt lämpöasteita myös öisin. Saimme sen verran suikaleita kiinnitettyä, että pihatto on nyt aivan suojaisa. Hevoset ovat olleet ulkona pari yötä. Olen todella tyytyväinen, sillä myös ne näyttävät hyvin tyytyväisiltä! Aamulla minua vastassa on iloinen lauma, kenelläkään ei ole kiukkuisia ilmeitä. Illalla minua vastassa on iloinen lauma, kukaan ei ole hädissään siitä, että kaverit vietiin sisälle ensin. Päivisin minua vastassa on tuttuun tapaan iloinen lauma.



Ihmettelijät pihatosta kuvattuna.



Tämä pihaton ja tallin yhdistelmä on kertakaikkisen ihana. Kaikilla on tallissa oma tuttu paikka, jossa voi käydä syömässä ja tarvittaessa kuivumassa tai hoidettavana. Sairaskarsinoita on yllin kyllin. Tarvittaessa saan hevoset suojaan sinne. Taidan hyödyntää molemmista parhaat puolet. Olen nähnyt paljon tyytyväisiä tallihevosia, mutta nämä meidän hevosemme taitavat olla melkoisen vapaita sieluja, vapaaseen elämään tottuneita. Tai toki ne ovat aina olleet aidan takana, niin vapaita ne eivät ole saaneet olla, että luvan kanssa olisivat missä lystäävät.

Jotkut sanovat, että pihatto vähentää työtä, mutta olen eri mieltä. Saman verran minulla on siivottavaa, olivat hevoset sitten pihatossa tai tallissa. Ne käyvät edelleen tallissa syömässä yksilöllisiä ruokiaan. Mutta pihatto helpottaa työtä kyllä työjärjestelyllisesti. Tietty ramppaaminen jää pois, ja voisin kuvitella vaikkapa ruokinnan järjestämisen olevan hieman helpompaa pihatto-olosuhteissa sitten pienen lapsen kanssa.

Aiemmin hevoseni eivät ole osoittaneet suurtakaan mielenkiintoa tarhan pihattoa kohtaan. Tuulensuojan asentamisen jälkeen ne ovat alkaneet majailla siellä säännöllisesti. Talven ajan pihatto on pysynyt puhtaana, mutta nyt siellä on nyt aika paljon siivottavaa päivittäin. Se ei haittaa. Kokonainen hevostarha on sitä helpompi siivota, mitä keskitetymmin hevoset sotkevat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muutos hevosen koulutuskulttuurissa – kaikkea jännittävää tapahtuu tälläkin hetkellä!

Minusta on alkanut tuntua, että yhtäkkiä kaikki tapaamani uudet ihmiset ovat eläintenkouluttajia. Eri yhteyksissä tapaamani ihmiset tuntuvat myös tuntevan toisensa eläinkoulutuskuvioista tai vaihtoehtoisesti eläinavusteisuusmaailmasta. Nämä ihmiset jakavat auliisti vinkkejä sellaiseen eläinten kanssa toimimiseen, että kaikilla on kivaa. Somessa pyörii lyhyitä onnistumisvideoita siitä, että hevonen kantaa itseään hetken ergonomisesti tai syö ruohoa rentona. Se on ihanaa! Ja sekin on ihanaa, että nykyään mukavan kautta kouluttaminen alkaa olla itsestään selvää, tai ainakaan sitä ei kyseenalaisteta! Tai sitten elän jossain omassa pehmomaailmassani, missä tilanne on näin hyvä. Tiedän, että kulttuurit tallien välillä voivat vaihdella suurestikin.
Koulutuksen perusteet eivät ole mahdottomia oppia. Minäkin olen pystynyt opettamaan täysillä ryntäävän hevoseni maastovarmaksi ja luotettavaksi retkien vetohevoseksi ja vähentämään ponin kärryahdistusta mukavan kautta. Olen opettanut hevosen seiso…

Unettomia kauhun öitä hevostilalla

Meille muutti uusi hevonen. Mummohevonen tuli meille täysihoitoon. Tunsin hevosen ja omistajan ennestään, molemmat tiesin mukaviksi. Totesimme jo etukäteen Mummohevosen olevan kiltti ja helppohoitoinen.
Mummohevonen saapui onnistuneesti. Se lepäsi yön karsinassa rauhallisesti, aamulla se meni muun porukan sekaan. Tunnelma pysyi rauhallisena koko päivän. Ponikaan ei pomottanut Mummoa. Yllätyksekseni Nasu ripustautui siihen heti. Se seurasi Mummoa koko päivän, Mummolla ei ollut hetken rauhaa.
Illalla vein Mummon sisään ennen Nasua. Nasu kiljui ulkona Mummolle ja veti muutaman kierroksen laukkaa Mummoa etsien. Mummo vastasi tallista. Kun kaikki olivat tallissa, aikeenani oli jakaa iltaheinät ja lähteä sitten hakemaan miestä lentokentältä. Jaoin heinät, lentokentälle en päässyt.
Meillä on neljä karsinaa ja Mummo sai heinät ensin. Kun kolme muuta oli heinitetty, Mummolla oli jo tilanne päällä. Se heilui kummallisesti, ei ollut heinäkasalla eikä juomakupilla vaan kolisteli nurkassa. Pää heilu…

Turpakoti eli hevosten, ponien, aasien ja muulien turvakoti Rovaniemelle

Vetkale oli aikanaan ravuri. Sen pää, jalat ja maha eivät kestäneet raviuraa. Sen jalkoja operoitiin, se saattoi olla useita päiviä syömättä startin jälkeen stressireaktiona. Oli selvää, että se ei kelvannut raviuralle. Sen koti oli kuitenkin huolehtivainen ja turvallinen, ja sen ihmiset päättivät luovuttaa sen toisenlaiseen elämään. Se päätyi ystävälleni tekemään keveitä ratsastuskoulutöitä. Ei siitä kuitenkaan ollut pidemmän päälle tehokkaaksi tuntihevoseksi. Se tarvitsi yhden tuki-ihmisen jatkuvasti vaihtuvien asiakkaiden sijaan. Minä rakastuin siihen ja ostin sen itselleni. Nyt alkaa olla selvää, että Vetkale ei pysty liikkumaan enää rankasti. Kävely kuntouttaa sitä ja lisäksi se pystyy työskentelemään hyvin lyhyitä pätkiä ravissa tai laukassa. Täysiaikaiseksi tuntihevoseksi tai asiakkaan maastoratsuksi siitä ei enää ole. Ei siitä ole oikeastaan edes harrastemaastoratsuksi muuta kuin keveille köpöttelyretkille, vaikka omasta mielestään se on elämänsä kunnossa.






Vetkaleella oli mont…