Siirry pääsisältöön

Tallilaisista pihattolaisiksi


Olen pihattomyönteinen ihminen. Edellisellä tallilla hevoseni asuivat pihatossa ja koin sen hyväksi asumismuodoksi. Pihallammekin on pieni pihatto. Siitä huolimatta hevoseni ovat asuneet tämän talven tallissa. Lauma oli viime vuoden puolella suurempi, jolloin pihatto oli hevosporukalle aivan liian pieni. Pihatto kaipasi pieniä, joskin hyvin pieniä muutoksia kelvatakseen oikeaksi asuintilaksi.

Talliasumisessa on ollut hyviä puolia. Hevoset ovat olleet yön varmassa säilössä. Minun ei ole tarvinnut keräillä karanneita hevosia pitkin kylää. Toisaalta, eipä minun ole tarvinnut keräillä niitä päivisinkään. Lisärehut on ollut erittäin helppo jakaa yksilöllisesti. Puolet siivoustyöstä hoituu todella helposti, kun lanta löytyy siististi karsinoista.

Mutta talliasumisessa on ollut myös huonoja puolia. Vaikka Vetkale on vaikuttanut tyytyväiseltä myös tallissa, tammat eivät ole. Ne kyllä tulevat illalla mielellään talliin, mutta uskoisin, että into tulla sisään johtuu tiedossa olevasta ruoka-annoksesta. Tallissa Nasu ei ole ollut täysin leppoisa oma itsensä. Se on välillä teroitellut hampaitaan kaltereihin, kun hidas palvelu on harmittanut. Pikkuissikka on kolisutellut ovea. Kumpikaan ei ole täysin tyytyväisen hevosen käytöstä. Vaikka aamutallissa ei ole mennyt montaa minuuttia, ehdin aistia harmin tunteita siitä, että kaveri pääsee ulos ensin tai että palvelu on liian hidasta.

Ajatus hevosten siirtämisestä pihattoon on pyörinyt silloin tällöin mielessä. Pihattokuume yltyi, kun kävin luvan kanssa vakoilemassa tuttavan pihattoa. Se oli lain mukainen, järkevä, toimiva, eikä hirveästi suurempi kuin meidän. Mittasin pihattomme pinta-alan ja huomasin, että se on virallisten suositusten mukaan tarpeeksi suuri, jopa hulppea, tälle meidän pienlaumallemme. Onneksi myös Pikkuissikan ihminen on pihattomyönteinen, joten olemme ottaneet askeleita hevosten siirtymiseksi pihattolaisiksi.

Tuuli ja lumi ovat päässeet pihattoon sisään oviaukoista, mutta se ongelma oli helposti ratkaistu. Tilasin oviin pvc-muovisuikaleita ja niiden kiinnikkeet. Sain ne jo tilaamisesta seuraavana päivänä. Ripustimme suikaleita miehen kanssa vähän kerrassaan. Uteliaat hevosemme tulivat tietenkin ihmettelemään tätä omituisuutta. Heilutin muovisuikaletta ja Vetkale pörisi ja säpsyi. Silti se ei malttanut pysyä kaukana, vaan läheni meitä hitaasti. Pikkuissikka tuijotti Vetkaleen takana ja varmisteli, onko hänen turvallista tulla lähelle. Nasua suikaleet eivät hetkauttaneet.



 
Onko tämä turvallista?


Jätimme paljon tilaa kulkea myös oviverhon ohi. Vein pihattoon heiniä. Aika pian heinät olivat kadonneet. Todistin Vetkaleen ja Pikkuissikan pikaisempia sisälle loikkimisia ja sieltä poistumisia. Nasu käveli suoraan verhon läpi, se vaikutti olevan sille täysin normaali asia.

Talvi ei ole järkevin aika siirtää hevosta pihattoon, sillä tallissa asuessa karva ei ehdi kasvaa yhtä hulppeaksi kuin pihattolaisilla. Nyt on ollut kuitenkin todella lauhaa, mittari on näyttänyt lämpöasteita myös öisin. Saimme sen verran suikaleita kiinnitettyä, että pihatto on nyt aivan suojaisa. Hevoset ovat olleet ulkona pari yötä. Olen todella tyytyväinen, sillä myös ne näyttävät hyvin tyytyväisiltä! Aamulla minua vastassa on iloinen lauma, kenelläkään ei ole kiukkuisia ilmeitä. Illalla minua vastassa on iloinen lauma, kukaan ei ole hädissään siitä, että kaverit vietiin sisälle ensin. Päivisin minua vastassa on tuttuun tapaan iloinen lauma.



Ihmettelijät pihatosta kuvattuna.



Tämä pihaton ja tallin yhdistelmä on kertakaikkisen ihana. Kaikilla on tallissa oma tuttu paikka, jossa voi käydä syömässä ja tarvittaessa kuivumassa tai hoidettavana. Sairaskarsinoita on yllin kyllin. Tarvittaessa saan hevoset suojaan sinne. Taidan hyödyntää molemmista parhaat puolet. Olen nähnyt paljon tyytyväisiä tallihevosia, mutta nämä meidän hevosemme taitavat olla melkoisen vapaita sieluja, vapaaseen elämään tottuneita. Tai toki ne ovat aina olleet aidan takana, niin vapaita ne eivät ole saaneet olla, että luvan kanssa olisivat missä lystäävät.

Jotkut sanovat, että pihatto vähentää työtä, mutta olen eri mieltä. Saman verran minulla on siivottavaa, olivat hevoset sitten pihatossa tai tallissa. Ne käyvät edelleen tallissa syömässä yksilöllisiä ruokiaan. Mutta pihatto helpottaa työtä kyllä työjärjestelyllisesti. Tietty ramppaaminen jää pois, ja voisin kuvitella vaikkapa ruokinnan järjestämisen olevan hieman helpompaa pihatto-olosuhteissa sitten pienen lapsen kanssa.

Aiemmin hevoseni eivät ole osoittaneet suurtakaan mielenkiintoa tarhan pihattoa kohtaan. Tuulensuojan asentamisen jälkeen ne ovat alkaneet majailla siellä säännöllisesti. Talven ajan pihatto on pysynyt puhtaana, mutta nyt siellä on nyt aika paljon siivottavaa päivittäin. Se ei haittaa. Kokonainen hevostarha on sitä helpompi siivota, mitä keskitetymmin hevoset sotkevat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turpakoti eli hevosten, ponien, aasien ja muulien turvakoti Rovaniemelle

Vetkale oli aikanaan ravuri. Sen pää, jalat ja maha eivät kestäneet raviuraa. Sen jalkoja operoitiin, se saattoi olla useita päiviä syömättä startin jälkeen stressireaktiona. Oli selvää, että se ei kelvannut raviuralle. Sen koti oli kuitenkin huolehtivainen ja turvallinen, ja sen ihmiset päättivät luovuttaa sen toisenlaiseen elämään. Se päätyi ystävälleni tekemään keveitä ratsastuskoulutöitä. Ei siitä kuitenkaan ollut pidemmän päälle tehokkaaksi tuntihevoseksi. Se tarvitsi yhden tuki-ihmisen jatkuvasti vaihtuvien asiakkaiden sijaan. Minä rakastuin siihen ja ostin sen itselleni. Nyt alkaa olla selvää, että Vetkale ei pysty liikkumaan enää rankasti. Kävely kuntouttaa sitä ja lisäksi se pystyy työskentelemään hyvin lyhyitä pätkiä ravissa tai laukassa. Täysiaikaiseksi tuntihevoseksi tai asiakkaan maastoratsuksi siitä ei enää ole. Ei siitä ole oikeastaan edes harrastemaastoratsuksi muuta kuin keveille köpöttelyretkille, vaikka omasta mielestään se on elämänsä kunnossa.






Vetkaleella oli mont…

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen: röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen.
Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin hievah…

Pikkuissikka rentoutuu

Pikkuissikka on asunut täällä nyt noin puoli vuotta. Puoli vuotta on mennyt kotiutuessa. Vaikka Pikkuissikka on sopeutunut koko ajan paremmin uuteen kotiin, on välillä ollut nähtävissä tiettyä hätäisyyttä. Se ei ole nukkunut mielellään makuulla, piehtaroinninkin se on suorittanut nopeasti, tarkkaillen samalla ympäristöä Nasun tai hirviöiden varalta. Välillä tiellä kulkeneet sotilaat ovat saaneet sen kiihdyksiin. Kotoa on ollut ahdistavaa poistua yksin.
Vaan nyt Pikkuissikassa on havaittavissa suuri muutos rennompaan suuntaan! Pikkuissikka malttaa jopa retkottaa maassa aurinkoa ottaen pitkin päivää. Nyt se jo luottaa, että kukaan ei saalista pikkuissikoita sillä välin. Retket ilman muita hevosia ovat pidentyneet. Toiminta ei ole enää hätäistä, tarkkailevaa vain.

Voi olla sattumaa, mutta muutos astetta rennompaan suuntaan on tapahtunut aivan pian hevosten pihattoon jäämisen jälkeen. Uskon vakaasti, että lauman jatkuva yhdessäolo on vauhdittanut muutosta. Eilen Pikkuissikka ja Nasu nukkui…